Arja Laitisen vierasblogi: Vanhusten hoiva – nykyaikaiset ratkaisut ja innovatiiviset lähestymistavat

Vanhusten hoiva on yksi yhteiskuntamme peruspilareista, jolla taataan arvokas ja laadukas elämä vanhuksillemme. Teknologian kehitys, väestön ikääntyminen, henkilöstöpula ja muuttuvat yhteiskunnalliset asenteet haastavat meitä kehittämään uusia ja innovatiivisiakin tapoja vanhustenhoivan toteuttamiseen. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen ratkaisuja ja lähestymistapoja, jotka muuttavat vanhusten hoivan maisemaa.

Teknologia vanhusten tukena

Teknologia tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia vanhusten hoivaan. Älykodit, jotka on varustettu liikkeentunnistimilla, älylaitteilla ja puheentunnistusjärjestelmillä, voivat auttaa vanhuksia selviytymään päivittäisistä toimista itsenäisesti, turvallisesti ja mukavasti. Esimerkiksi etämonitorointijärjestelmät mahdollistavat terveydentilan ja hyvinvoinnin seurannan reaaliajassa, mikä tuo mielenrauhaa sekä vanhuksille että heidän omaisilleen.

Tampereen yliopiston tekemä tuore selvitys osoittaa, että ikäihmisten parissa työtä tekevät suhtautuvat positiivisesti teknologian hyödyntämiseen hoivatyössä. Teknologian lisääminen osaksi hoivakoteja keventää hoivahenkilöstön työtä ja lisää asiakasturvallisuutta. Nyt olisi oikea aika viedä tätä asiaa eteenpäin.

Moniosaamista tarvitaan

Vanhusten hoivassa korostuu moniosaaminen ja tiimin merkitys, joka kokoaa yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä muita asiantuntijoita, alasta syttyviä. Tämä tiimityöskentely takaa kokonaisvaltaisen näkemyksen vanhuksen hyvinvoinnista, edistää eri hoitomuotojen yhteensovittamista ja varmistaa, että jokainen vanhus saa tarvitsemansa tuen ja palvelut, oman näköisen elämän. Vanhusten aktiivinen osallistuminen oman arkensa ja elämänsä suunnitteluun ja toteuttamiseen on tärkeää. Sosiaalisia suhteita ja aktiivista arkea toteuttamaan ja vahvistamaan ei tarvita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Tärkeämpää on ihmisen halu kohdata ikääntynyt ja halu olla heidän kanssaan.

Työperäinen maahanmuutto on yksi keino helpottaa henkilöstöpulaa. Viittaan uudelleen Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jossa hoivatyötä tekevät kokivat työperäisen maahanmuuton positiivisena. Hoivahenkilöstö myös koki, että hoivatyössä pärjää pienemmällä kielitaidolla kuin kirjaamisessa. Kirjaamisen osalta meidän pitää etsiä ratkaisuja, jotta kielitaito ei koidu esteeksi työllistyä työvoimapula-aloille, kuten hoivaan.

Yhteenveto

Vanhusten hoiva on alue, joka vaatii jatkuvaa innovointia, empatiaa ja sitoutumista. Nykyaikaiset ratkaisut, kuten teknologian hyödyntäminen, yksilöllisen hoivan korostaminen, laaja yhteistyö, yhteisöllisyys ja osallistuminen sekä jatkuva koulutus ja kehitys tarjoavat uusia mahdollisuuksia vanhusten elämänlaadun parantamiseen. Näiden lähestymistapojen avulla voimme rakentaa yhteiskunnan, jossa jokainen vanhus tuntee itsensä arvostetuksi, olonsa turvalliseksi ja itsensä yhteisönsä tärkeäksi jäseneksi. Vanhusten hoiva ei ole pelkästään haaste, vaan myös mahdollisuus osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta vanhemmille sukupolville heidän elämäntyöstään.