Hyvinvointialueet rakentuvat siiloja purkaen

Palvelua yli raja-aitojen

Ennen hyvinvointialueiden syntyä kuntien resursseista noin 60 % oli kiinni sosiaali-, terveys- ja
pelastuspalveluissa. Kunnilla puolestaan on ollut erilaiset voimavarat, lähtökohdat, päätöksentekoprosessit ja toimintatavat näiden palvelujen hoitamiseen.

Yhtenä käytännön esimerkkinä voi toimia vaikkapa se, kuinka moni yli 75-vuotiaista asukkaista on
ympärivuorokautisen hoivan piirissä. Erot kuntien välillä ovat olleet huimat. Erilaiset prosenttiluvut ovat toki riippuneet sairastuvuusindekseistä, mutta paljolti myös siitä, miten ikäihmisiä ja heidän omaisiaan on päätetty tukea. Monesti myös eri palvelumuotojen välillä on ollut jakolinja: tämä asia kuuluu kotihoidolle, tuo haaste sosiaalipuolelle.

Hyvinvointialueiden idea on niin sanotusti nostaa lentokorkeutta ja auttaa ohjaamaan resursseja
vaikuttavasti, laadukkaasti ja yhteistyön merkitystä korostaen.

Pohjois-Karjalassa jo kuusi vuotta

Siun sote perustettiin kuntayhtymänä vuonna 2017, ja nyt vuoden 2023 alussa muutuimme Pohjois-Karjalan hyvinvointialueeksi, tarkoituksenamme edelleen tukea pohjoiskarjalaisten hyvää elämää ja elämäniloa. Uuteen palvelustrategialuonnokseen olemme kirjanneet tavoitteeksi, että palvelujen saatavuus, saavutettavuus ja oikea-aikaisuus paranevat ja että monikanavainen palveluverkkomme vastaa palvelutarvetta.

Olemme kehittäneet, harjoitelleet, testanneet ja hioneet jo kuuden vuoden ajan sitä, mitä uusilta
yhteistyöalueilta odotetaan. Kokemus on osoittanut, että kokonaisvaltaisesti asiakkaan hyvää katsova palvelujärjestelmä ei synny pelkällä hallintorakenteen muutoksella. On otettava käyttöön uusia toimintarakenteita, luovuttava osaoptimoinnista ja suunnattava katse uuteen yhteiseen tulevaisuuteen, jossa haetaan palveluintegraatiota.

Siun soten asukkaiden näkökulmasta integraatio on järkevää ja sujuvaa yhteispeliä. Jos esimerkiksi kotihoidon asiakas kaatuu, nostoavuksi voidaan nyt ohjata pelastuslaitoksen raavaita työntekijöitä. Jos tunnistetaan asiakkaan yksinäisyys tai pelot, hänen ei tarvitse etsiytyä ambulanssilla päivystykseen. Jos tykkylumi katkaisee sähköt ja viestiyhteydet isolta alueelta, asukkaiden avuntarpeita kuulostellaan yhdestä kriisikeskuksesta, jossa moniammatillinen tiimi tietää, missä tarvitaan ruokaa, vettä, lisälämpöä tai ikäihmisten hoivaa. Hyvä esimerkki on myös lonkkaliukumäeksi nimittämämme hoito- ja kuntoutusketju, jonka ansiosta Siun soten lonkkamurtumapotilaat kotiutuvat nyt aiempaa merkittävästi lyhyemmässä ajassa.

Resursseja ohjataan myös rakennuksilla ja rakentamisella

Digitaalisten, liikkuvien ja kotiin vietävien palvelujen rinnalla on edelleen tarvetta myös
palvelurakennuksille. Esimerkiksi vanhusten tuetun asumisen tarve kasvaa – etenkin Pohjois-Karjalassa, jossa väestö ikääntyy seuraavien 15 vuoden aikana hyvin nopeasti.

Ratkaisuja on taas puntaroitava sekä alueen asukkaiden elämänlaadun että hyvinvointialueen voimavarojen kohdentamisen näkökulmista. Ikäihmiset ansaitsevat turvallisen ja mukavan kodin, joka on myös suunniteltu tukemaan resurssien järkevää käyttöä: kiinteistön on oltava esteetön ja oikean kokoinen; ei liian iso eikä liian pieni. Sen on järkevää olla yksikerroksinen ja tiloiltaan selkeä, jotta esimerkiksi yövalvonta pystytään toteuttamaan turvallisesti. Mukava ulkoilualue ilahduttaa asukkaita, hyvä sisäilma myös työntekijöitä.

Voimme myös pohtia, tarvitsevatko kaikki asukkaat ympärivuorokautista hoivaa ja onko kodin oltava sote-yksikössä. Yksi ratkaisu on yhteisöllisen ja välimuotoisen asumisen määrän lisääminen. Esimerkiksi senioritalot ja palvelukorttelit, joihin voidaan tuoda hyvinvointialueiden palveluita, ovat tulevaisuuden asumisratkaisuja. Ne mahdollistavat turvalliset, asukkaita arvostavat olot tulevina vuosina, jolloin henkilökunnan riittävyys on valtakunnallisesti haaste.