Hoivakeskustelun polveillessa on hyvä pysähtyä pohtimaan, syntyvätkö paremmat ajat odotellen vai kenties yhdessä rakentaen. Avoin, tietoon pohjautuva kustannusvertailu on yksi askel kohti hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa myös ikäihmisillä on hyvä olla.
Suomen hoivasektorilla on koettu lähimenneisyydessä sekä virkistäviä että viileitä tuulia. Yli 100 kunnassa otettiin nopeassa tahdissa käyttöön palvelusetelit, jotka vauhdittivat yksityisen päiväkotimarkkinan kasvua ja auttoivat taloushaasteiden kanssa painivia kuntia korjaamaan palveluverkkojaan toimivammiksi. Vuokramallilla toteutettavat palvelukiinteistöt lunastivat paikkansa, ja omistamisen pakkoa alettiin kuntasektorilla kyseenalaistaa.
Pääoman hinta hyydytti
Viime vuosia ovat säväyttäneet hoivan kriisit, turbulentti toimintaympäristö, koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Kesällä 2022 päättynyt nollakorkojen aika vaihtui voimakkaaseen korkonousuun, joka jäähdytti hetkessä koko hoivamarkkinan.
Kiinteistösijoittamisessa käytetään pitkälti vierasta pääomaa, jonka hinta on noussut merkittävästi pankkien kiristäessä luotonantoehtoja. Kohonneiden korkojen ja sijoittajien tuottovaateiden nousun myötä hankkeiden vuokratasot ovatkin kohonneet tämän vuoden aikana niin yläviritteisen korkealle, että moni muilta osin terve hanke jää pöydälle odottamaan parempia aikoja. Toki jotain tapahtuukin: etenkin ARA-rahoitteisia kohteita kehitetään ja toteutetaan. Viime kädessä hoivamarkkinalla on kuitenkin hiljaista, ellei peräti hyistä.
Luvassa lämpenevää?
Pankkiirien mukaan korkojen nousu olisi nyt tasoittumassa, ja näin ollen horisontissa olisi jo nähtävissä helpotusta. On vaikea ennustaa, milloin käänne tapahtuu – toivottavasti hyvin pian. Hyvin tarpeellisia hoivahankkeita, uusia asumisen ratkaisumalleja ja palvelukiinteistösuunnitelmia saatetaan herätellä henkiin jo ensi vuoden puolella?
Virkeyttä voi tulla myös kauempaa. Vaikka Suomen markkina on kooltaan pieni, olemme lainsäädäntömme vuoksi ulkomaisten investoijien silmissä turvallinen ja kiinnostava maa. Kun pääomastakaan ei näyttäisi olevan pulaa, hoiva ja asuminen vaikuttaisivat kiinnostavan edelleen sekä kansainvälisiä että kotimaisia sijoittajia.
Päätösten pitää pohjautua tietoon
Kun hyvinvointialueet ottivat vastuulleen sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisen, tulimme taas uuden ajan kynnykselle. Alueiden rahoitushaasteet ovat olleet median kestoaihe. Budjeteissa on laskettu olevan yhteensä lähes miljardin euron alijäämä.
Rahapulaa ei helpota se, että ikääntyneiden määrä kasvaa ja huoltosuhde heikkenee. Säästöjä on ajateltu haettavan muun muassa karsimalla ympärivuorokautista hoivaa ja lisäämällä yhteisöllistä asumista – ajatus, joka saattaa pelottaa muun muassa etenevää muistisairautta potevien ikäihmisten omaisia.
”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.” J.K. Paasikivi opetti vuonna 1944 suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita mietelmällä, joka sopii myös tämän hetken sotekriisiin. Tosiasiat on myös tunnistettava, ja yksi fakta on, että julkisen sotetuotannon kustannuksia ja palveluiden hintaa ei tunneta. Niiden läpinäkyvyyttä ovat aktiivisesti peräänkuuluttaneet hoiva-alan toimijat, ja nyt asiasta on kirjaus hallitusohjelmassa.
On myös uskallettava sanoa ääneen, että sotekulut kasvavat tulevaisuudessa. Avoin, tietoon pohjautuva kustannusvertailu päätösten pohjaksi on yksi ratkaisu suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen paranemiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi. Toinen on rakentava ja aito yhteistyö kaikkien toimijoiden kesken.