Totuttu ikäihmisten asumispolku on kulkenut kotihoidon kautta tehostettuun palveluasumiseen. Pari vuotta sitten polun varteen ilmestyi konsepti, jota nimitettiin välimuotoiseksi asumiseksi – asettuihan se ympärivuorokautisen hoivan ja tavallisen asumisen välimaastoon, jonne oli noussut myös palvelutaloja ja senioriasuntoja. Kaikista näistä on hyvä keskustella, ja keskustelua edistää yhteinen sanasto.

Onko nimityksillä ja nimillä väliä?

Jos yhtäällä puhutaan vanhustentaloista ja toisaalla vaikkapa hoivakodeista, ollaanko saman asian äärellä; rakentamassa samaa palvelua? Yhteinen kieli tekee keskustelusta helpompaa ja täsmällisempääkin.

Lokakuussa 2023 ilmestyneen Kuntalehden yhteisöllistä asumista käsittelevässä artikkelissa todettiin, että uudistuneessa laissa ei tunneta palvelutalo-termiä. Nyt puhutaan ympärivuorokautisesta palveluasumisesta ja yhteisöllisestä asumisesta, joka ennen tunnettiin tavallisena palveluasumisena.

Aivan uudesta asiasta ei ole kyse, koska ehdimme jo kaksi kesää sitten pohtia aihetta blogissamme; silloin välimuotoisen asumisen nimellä. Tämän termin voinemme nyt arkistoida.

Tienhaarassa on palvelutarpeen arviointi

Mediassa olemme päässeet tutustumaan senioritaloihin, joista jotkut ovat jopa asukkaidensa yhdessä ideoimia ja toteuttamia. Kyseessä on käytännössä itse valittu, omatoiminen asuminen esteettömissä tai muuten ikäystävällisissä kodeissa, joihin asukkaat hankkivat mahdollisesti tarvitsemansa palvelut omakustanteisesti.

Jos ikäihminen toivoo yksityisen tai julkisen tuottamia hoivapalveluja, ensimmäinen askel on hyvinvointialueen tekemä palvelutarpeen arviointi. Siinä puntaroidaan, riittävätkö kotiin annettavat palvelut. Jos asiakkaan ei enää arvioida tulevan toimeen vanhassa kodissaan, on tullut muuttolaatikoiden pakkaamisen aika.

Mikäli ikäihmisen katsotaan tarvitsevan hoitoa vuorokaudenajoista riippumatta, oikea osoite on ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö, arkikielellä useimmiten hoivakoti. Niissä asukkailla on oma, esteetön asunto, josta on pääsy yhteistiloihin, ja apua napinpainalluksen päässä.

Yhteisöllisyys torjuu yksinäisyyttä ja turvattomuudentunnetta

Yhteisöllisyys-sana sisältää seurallisen elementin, joka onkin tämän hyvinvointialueen järjestämän uuden asumismuodon tärkeä osa. Asukkailla on heidän tarpeitaan vastaava koti keittomahdollisuuksineen tai yhteiskeittiöosuuksineen yhteisöllisen asumisen yksikössä, jossa järjestetään sosiaalista kanssakäymistä tukevia, arkea virkistäviä toimintoja.

Yhteisöllisen asumisen ysiköissä työskentelee tai käy henkilökuntaa, mutta apua ei ole ”talon puolesta” tarjolla kellon ympäri. Samassa rakennuksessa voi kuitenkin olla tarjolla palveluita sekä omatoimisemmille että enemmän hoivaa tarvitseville asukkaille.  Ideana on, että vaikka avuntarve ajan myötä kasvaisi, kodista ei enää tarvitse muuttaa. Hyvinvointialue voi näet myöntää asukkaille myös ympärivuorokautisen hoivan palveluita. Laki ei Kuntalehden artikkelin mukaan määrittele tapaa, miten palvelut toteutettaisiin.

Kehitetään yhdessä uudenlaisia asumisen malleja

Ensimmäiset ikäihmisten yhteisöllisen asumisen kilpailutukset on nyt nähty, ja kirjavien käytänteiden vuoksi hoivatoimijoiden kiinnostus on ollut toistaiseksi vielä vaihtelevaa. Tilanne korjautunee muutaman vuoden aikana, kun alueet löytävät omat tapansa toteuttaa uutta vanhuspalvelulakia.

Me Vesteralla seuraamme hankekehittäjänä keskustelua tarkoin korvin ja haluamme ehdottomasti olla mukana tekemässä rakentavaa yhteistyötä niin hyvinvointialueiden kuin kaikkien toimijoiden kanssa. Pohditaan ja keskustellaan!