Vaikka kunnat seisovat uusien hyvinvointialueiden kynnyksillä, itseohjautuvuutta ja toimeliaisuutta ei pidä unohtaa. Oman polkunsa hakijat ja kirkkaan mainekuvan rakentajat ovat vahvoilla tulevinakin vuosikymmeninä, kirjoittaa aluekehityksen asiantuntija Timo Aro.
Hyvinvointialueiden synty on yksi modernin historiamme suurimmista yksittäisistä uudistuksista, 1970- luvun koulureformiin verrattavissa oleva muutos. Kun siihen lisätään digitaalinen murros, kunnilla ja muilla toimijoilla on edessään valtava ponnistus.
Ilmassa on pidettävä samanaikaisesti monta palloa, joista esimerkkinä mainittakoon hyvinvointimallin turvaamisen taloudellinen puite utuisena näyttäytyvässä tulevaisuudessa. Vaikeuskertoimia lisää demografinen neloskierre: lapsia syntyy vähemmän, työikäisen väestön määrä vähenee, yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa, ja polarisoiva muuttoliike vahvistaa kaupungistumista ja seutuistumista.
Yhtään helpommaksi päättäjien työmaata ei tee se, että ilmiöistä on kyllä puhuttu jo parikymmentä vuotta, mutta toimeen tartutaan vasta nyt.
Kunnille avautuu uusi aikaikkuna
Aiemmin sosiaali- ja terveydenhuolto- ja pelastustoimi ovat vieneet leijonanosan kuntien budjetista. Alueuudistuksen myötä kunnat saavat keskittyä sivistys-, hyvinvointi- ja elinvoimatehtäviin. Tehtävien väheneminen ja uuden alueorganisaation vakiintumisen vaatima aika, 5–10 vuotta, antavat pienellekin kunnalle uusia mahdollisuuksia varautua tulevaan. Ratkaisevaa ei ole raha vaan joustava toimintakyky ja oman polun raivaaminen.
Elinvoimaisessa tai elinvoimaiseksi haluavassa kunnassa tunnistetaan tosiasiat: mikä tulee muuttumaan, ja mitä muutokset merkitsevät juuri meidän kannaltamme? Osataan myös pohtia, mitkä asiat on syytä pitää omissa käsissä ja missä voitaisiin tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Tutkimus- ja tilastotietoa tulkitaan käytännöllisistä näkökulmista ja mieluummin inhorealismia viljellen kuin toiveajattelun vallassa. Päätöksiä ei tehdä tämän hetken tuntemuksiin perustuen, vaan katse suunnataan kauemmaksi, aina 2030- ja 2040-luvuille asti.
Mainekuvalla on iso merkitys
Hyvin kehittyville kunnille tunnusomaista on toimiva dialogi, joka synnyttää ja ylläpitää sosiaalista pääomaa, yhteisöllistä kehityshalua ja hyvää asennetta. Tiloihin, turvallisuuteen ja terveellisyyteen panostaneilla kunnilla on evästä mainekuvansa vahvistamiseen, mutta muitakin keinoja on: oman identiteetin tunnistaminen ja ilmiön itujen vaaliminen voivat tuottaa, jos eivät nyt suorastaan vetovoimaa ja kasvua, ainakin pitovoimaa ja hyvinvointia.
Tällä vuosikymmenellä moni mökki- ja matkailukunta on onnistunut luomaan itselleen nostetta: vakituisen asutuksen, loma-asutuksen, turismin ja aktiviteettien synnyttämä kasvupiikki luo tulevaisuudenuskoa. Aina ei kuitenkaan tarvita aurinkoa tai merenrantasijaintia – mainetta on poimittavissa vaikkapa pessimismistä, eukonkannosta tai, kuten tapahtui Porissa liki 60 vuotta sitten, pienen harrastajajoukon vankasta uskosta jazziin. Kunnan ei siksi pidä jäädä mollivoittoisten lukujen vangiksi. Kannattaa etsiä erottautumistekijät ja rakentaa identiteettiä ihmisiä sitouttavista, samaistuttavista tarinoista ja merkityksistä. Kannattaa myös johtaa tiedolla, mutta viljellä tunnetta. Pään piilottaminen hiekkaan tai ihmeen odottaminen ei sen sijaan ole paikallaan. Ihme on hyvä tehdä ihan itse, omista aineksista.
Rakentaminen on myös tunneasia: telineet ja työmaat kertovat toimeliaisuudesta ja vahvistavat kunnan mainekuvaa.